Innostuin eilen lähtemään lenkille..kävelylle piti rantapolulle mennä,mutta kun sää oli ihanan aurinkoinen ja kävely kesälenkkareilla jäisellä polulla kaamean liukasta.. päätin tempaista jäälle juoksulenkille. Parinviikontakainen pohjerämpiminen oli vaihtunut maksimissaan nilkkakorkuiseen hankeen/jäähän ja pilkkirei'istä näki miten on jääkin ohentunut.Auringon lämpö hapertaa nopeasti jään koostumusta ja paksumpikin jää voi pettää alta. Suosittelen siis varovaisuutta.Hetken mietin uskallanko jäälle,mutta kun siellä oli suksijoita niin rohkaisin mieleni, ihan viimeisiä kertoja tänä talvena. Mahtava lenkki;40 minuuttia juoksua,puusaunan tuoksua Espoon saaristomaisemassa auringon laskiessa selän taakse. Henkistä ravintoa oikein kunnolla ja taas sai todeta miten ilo löytyy pienistä asioista.10 minuuttia juoksentelin kotiinpäin ihan asfalttitietä,siis asfalttia,ei jäätä =) Jäälläjuoksentelu ja liukastelu tuntui nivusissa ja pelkäsinkin tämän aamun tuntemuksia,mutta ei kolota niin mihinkään.Kummallista.

Tänään onkin sitten vuorossa kolmisen tuntia karatea,shorinji ryu karatedoa. Ensin 1,5tuntia junnuvalmentelua ja päälle 1,5tuntia itsensä sensein treenejä,niissä alkulämpit vetää hapoille,saa oksun nousemaan kitarisoihin ja tähdet vilkkumaan silmissä..mutta niistä kun selviää niin selviää varmasti treenit loppuun asti. Kyykkyhyppyjä kammoksun,vatsalihaksia saisi runtata niidenkin edestä.Toki ymmärrän,että kyseisen lajin luonteesta johtuen vahvat reisilihakset olisivat oiva apu;matalat asennot on oltava.

Kesäkuntoon matkalla,mutta ilma stressiä. Rantakunnossa on se hyljekkin ja se on hyvä motto.