tiistai, 22. lokakuu 2013

It's all About Style; there was a time when my Ass didn't fit in my Jeans, now the Jeans don't fit to my Ass

Herätelläänpä tätäkin blogia henkiin sivuston vuodentakaisen kaatumisen jälkeen.

Ihan uutta puhtia LifeStyle-blogille antaa rinnassa roihuava rakkaus ja Murun suuri mieltymys ja tietotaito muotiin; taitaa oma vaatekaappi lähteä kokonaan vaihtoon :D

Nyt 12 kiloa kevyempänä ajatus oli tilata itselle uudet farkut; muutama kuukausi sitten yhdetkään farkut kaapissani eivät menneet päälle, nyt ne sujahtaa kevyesti kaikki.. ja kyllähän itsensä pitää palkita uusilla vermeillä :)

Mutta kuinkas sitten kävikään..toisille vaan on paljon kivampi shopata kuin itselle. Muru vaan on niin tarkka siitä, mitä päälleen laittaa, että nähtäväksi jää kelpaako mun tilailut. Kahdet farkut Murulle (mustat: Nudie Jeans/Hank Rey, harmaat: Revolution/Anker Jeans)  ja yhdet mulle (Rütme/Haiti) :)

 

 

153843-e-normal.jpg163236-d-normal.jpg165391-b-normal.jpg165391-e-normal.jpg

maanantai, 25. kesäkuu 2012

Illusion or Dream ~ I Want You

Kiemurtelet ja kihelmöit  vatsanpohjassa.

Sinä janottava ja pelottava
saat minut tuntemaan olevani elossa.

Kuunvalon leikki selälläsi.
Haluaa aistini sinusta jokaisen pisaran
.
Tuoksusi.
Rystysiini puristuvat sormesi
Hengityksesi ihollani
Sydämesi ajojahdin.
Katseesi josta en koskaan halua päästää irti.

Varmalla otteellasi viet minut mukanasi.

Ei eilistä, Ei huomista.
Ei sanoja.
Vain totuus.
Kyltymätön jano.
Yhteinen.







 

sunnuntai, 3. kesäkuu 2012

Viikonlopun Kakkukimara

Viikonlopusta selvitty kunnialla.

Ensimmäinen urakka oli perjantai-iltana; olin kotona klo 17 ja klo 19 oli 12 valmentajatoveria tulossa paikan päälle palaveriin. Näin ollen Master Chef-tyyppinen painetehtävä oli alkamassa. Kun kiire on suuri, on hyödyllisintä vetää happea nenän kautta sisään, ottaa siemaus punaviiniä ja tehdä kunnon suunnitelma työjärjestyksestä ~sitten hihat ylös ja hommiin;  kanat pannulle ja uuniin, pastat kiehumaan ja kakku koristeluun. Kakun olin täyttänyt edellisenä iltana.

Valmentaja toverit saivat lupaamani maistiaisen Geisha-kakusta,jolla olen mukana kisaamassa Maku-lehden
kakkukilpailussa
.
 
Suolaisena tarjolla oli ruokaisa kana-pastasalaatti.
-800g paistettuja hunaja-pippurimarinoituja kanafilepihvejä
(paistoin, jälkikypsyminen uunissa ja viimeiseksi suikaloitu)
-1,5pss Gigglio-pastaa (pirkka)
-2prk aurinkokuivattua tomaattia kuutioituna
-2prk laktoosittomia feta-kuutioita
-2prk kivettömiä mustia oliiveja (pirkka)
-2prk säilykemangoa kuutioituna
-vadelmaviinietikalla maustettua rucolaa

Kun vieraat olivat poistuneet, puoli yhdentoista aikaan, alkoi  seuraava rumba. Seuraavana aamuna matkaan lähtisi kakku pienen prinsessan ristiäisiin, sekä toinen kakku lakkiaisiin.

 

Ristiäiskakku oli gluteeniton, kostutus spritellä ja täytteenä MansikkaMarmeladi sekä MansikkaMousse.

Ylioppilaskakku kätki sisälleen sprite-kostutuksen,LemonCurdia ja Valkosuklaa-Lime-BaileysMoussen.

Näiden kakkujen lähdettyä matkaan, oli vuorossa esikoisen palkitseminen vuoden urakasta; 2. luokka suoritettu ja lupalappu taskussa siirtyä 3.luokalle.
Kasvavalla nuorella miehellä on aina nälkä ja jatkuvasti jano, joten poika sai niin ison hampurilaisen kun jaksoi syödä; Chico's burger. Ja ranskalaiset kyllä jäivätkin lautaselle nälän hyytyessä smiley

          

             

Viikonlopun viimeinen kakku matkasi alakertaan pojan kotiinpalun kunniaksi.
Kostutus tässäki Spritellä, täytteenä MansikkaMarmeladi ja DumleMousse.

lauantai, 19. toukokuu 2012

Ohikiitävän hetken tunnekirjo paperille

Koskettaa, tulla kosketetuksi.

Tahto päästä sielun syvyyksiin,
pystymättä antamaan pintaa parempaa.

Kosketus kihelmöi.
Kuumemmat kuin koskaan, 
nuo kaksi syväjäätynyttä.

Hieksi vaihtuu jäähileet
mutkitellen  iholla.

Hetken tuntevat olevansa elossa,
vahvoina ja varmoina, sylikkäin.

Hämillään ja eksyneinä eron hetkellä.
Roudan raiskaamat omilla teillään taas.

Uskaltamatta avata itseään
jättävät uuden kaipuun sisälleen.

 




keskiviikko, 16. toukokuu 2012

Sinkkunaisen silmänruokaa

Aivan ihana kevätsade, kastuvan asfaltin tuoksussa on aina ollut mielestäni jotain..huumaavaa. Ja miten hienoa onkaan ylipäätään haistaa tämän koivu-allergian lomassa.

Enpä tiedä, mistä mieleeni on muistunut ohjelma Tuttu Juttu..ja sen hilpeä juontajakaksikko Joel Hallikainen ja Timo Koivusalo. Lapsena me sitä katsottiin mummulassa aina ja mä niin tykkäsin. Varsin mainio parisuhde-peli,johon nykypäivä ei ole löytänyt kyllä vertaistaan. Siinä oli sekä julkkispareja, etä ihan tavallisia matti meikäläisiä.
Jotenkin nuoresta iästäni huolimatta,tai juuri siitä johtuen, minua nolotti kun viimeisenä kysymyksenä parien annettiin valita kysymys yleisöstä tai erotiikasta.. mummu oli kuitenkin niin vanha, ja vanhoillinen. Olisin toivonut hänen kuulevan vain yleisökysymykset. Mielen sopukoihin on jäänyt kysymys "Ovatko nykyajan alusvaatteet mielestäsi seksikkäämpiä kuin alusvaatteet ennen vanhaa". Sanomattakin se oli selvää,kaikille, mutta silloin mummunikin repesi ääneen ja sanoi "tyhmä kysymys".
Napakymppi ja Tuttu Juttu takaisin nykypäivän deittiohjelmien tilalle,eikö vaan wink

Tänään oli  töissä tarjolla näköherkkua,kun työpaikan  viereinen kävelytie asfaltoitiin uudelleen. Lämpömittari näytti hellelukemia ja kyllä vaan,  nuo asfalttimiehet teki hommia ilman paitaa.  Sinkkunaisen silmänruokaa, ei voi muuta sanoa

Silmänruoka-kategoriaan menee monessa suhteessa myös;
jokunen päivä sitten saatiin viimein piano olohuoneen kaunistukseksi, keskimmäiseni on nyt puoli vuotta soittanut pianoa ja kun siitä niin kovin pitää, niin pitihän harjoitusväline saada kotiinkin.
Testosteronia sen kotiinsaamiseksi tarvittiin, mutta ammattilaiset osaa asiansa; 2 lihaskimppua puhisi 400 kiloa kolmanteen kerrokseen ilman hissiä.
Minä sanoin taipaleen alussa, että minä varmaan pyytelen matkan varrella anteeksi. Nuo suoraan UFC:stä repäistyt karpaasit totesivat, että jos kerros olisi 9. niin sitten voisi puolessavälissä osoittaa myötämielisyyttä, nyt ei tarvitse murehtia laisinkaan.
Kauaa ei hommassa nokka tuhissut ja voinkin lämpimästi suositella teille
Pianorahtia jos haluatte laadukasta pianon siirtoa pääkaupunkiseudulla. Palvelu oli iloista ja joustavaa; minun kohdalla piano kotiutui puoli tuntia etuajassa.


Viikon alussa esikoiseltani varastettiin liikuntatuntien aikana puhelin. Dääm!
Olin ajatellut,että pojan puhelin on ollut hyvin tallessa ja kunnossa niin pitkään, että joulupukki olisi voinut tuoda uuden,mutta.. sepä piti hankkia nyt.
Esikoinen itse halusi kosketusnäyttöä perusteella "kun kaikilla muillakin on". Tämä nykynuoriso on kyllä niin tekniikkaälyistä, että ei viitsi edes muistella millä humppaluurilla sitä oma kännykkäaikakausi tuli aloitettua tuossa 15 vuotta sitten. Hurjaa vauhtia on puhelimet muuttaneet muotoaan ja nuoriso omaksuu tekniikan kehityksen vanhempiaankin vauhdikaammin.
Esikoisen uudeksi puhelimeksi valikoitui Duudsonitkin kestävä Samsung Galaxy Xcover. Pölyn ja vedenkestävä naarmuuntumattomalla näytöllä; kovaan testiin pääsee,mutta jos se Duudsonit kestää,niin ehkä se kestää mun esikoisenkin
 =)



Maanantaina käytiin myös hakemassa passeja kolmelle ipanaiselleni,jotka matkaavat mummin ja ukin sekä kahden serkun ja tädin kanssa kesäkuun alkupäivinä Tanskaan. Poliisiasemalla oli jännää ja mikä jottei poliisitkin olisi sitä silmänamia. Esikoinen ihmetteli, rettä mitä ihmeellistä kytissä on ja viisveeni himoitsi nähdä vankisellejä ja rosvoja. Noh,mutta asiaan.
Oma passini ei enää ole voimassa,enkä sitä sitten asemalle mukaan edes ottanut. Virhe; täti sanoi tiskillä,että se olisi riittänyt todistamaan minun henkilöllisyyden. Nyt sain todistaa sen vastaamalla kysymyksiin, eli piti luetella kaikki katuosoitteet,joissa ikänäni olen asunut..ja niitä riittää. Sekä kaikkien lähisukulaisten koko nimet ja täydelliset syntymäajat. Ensin oli hikikarpalot otsalla, mutta sitten pääsin vauhtiin. Lopuksi täti naurahti ja sanoi, että terävä on muisti ~ taisi vaan huvikseen testailla, vaikka uutisissa pauhataan kamalan pitkistä passijonoista. Viikon päästä on kolme tuliterää passia kätösissä ja voin saatella pojat lentokentälle;turhaan stressasin!
Lentokoneesta tuli mieleeni matkaa jännittävien poikien aamiaiskeskustelu, jossa viisveeni harmitteli lentomatkan olevan raskas kun ei pääse happihyppelemään väliilä. Esikoiseni lohdutti pikkuveljeä toteamalla, että onneksi siellä on ne happipussit, mitkä voi laittaa naamalle..

Nyt alan varailla ravintolapöytää Tomi Björckin uusimmasta luomuksesta samalle illalle,jolloin menemme isolla porukalla katsomaan Nickelbackia, wohoo, siitä tulee huippuilta.
Metallicaan ja Sonisphereenkin on enää kolme viikkoa, eikä mulla ole edes lapsen vahtia vielä,hupsis!

Blogi-tekstin jutunjuuret pomppi tällä kertaa kuin jenkan askeleet..

Ukkosta odottelevaa Helatorstain aattoa, Kalsarit tiskiin ja astiat pesukoneeseen, näin meillä tänään cheeky