Aivan ihana kevätsade, kastuvan asfaltin tuoksussa on aina ollut mielestäni jotain..huumaavaa. Ja miten hienoa onkaan ylipäätään haistaa tämän koivu-allergian lomassa.

Enpä tiedä, mistä mieleeni on muistunut ohjelma Tuttu Juttu..ja sen hilpeä juontajakaksikko Joel Hallikainen ja Timo Koivusalo. Lapsena me sitä katsottiin mummulassa aina ja mä niin tykkäsin. Varsin mainio parisuhde-peli,johon nykypäivä ei ole löytänyt kyllä vertaistaan. Siinä oli sekä julkkispareja, etä ihan tavallisia matti meikäläisiä.
Jotenkin nuoresta iästäni huolimatta,tai juuri siitä johtuen, minua nolotti kun viimeisenä kysymyksenä parien annettiin valita kysymys yleisöstä tai erotiikasta.. mummu oli kuitenkin niin vanha, ja vanhoillinen. Olisin toivonut hänen kuulevan vain yleisökysymykset. Mielen sopukoihin on jäänyt kysymys "Ovatko nykyajan alusvaatteet mielestäsi seksikkäämpiä kuin alusvaatteet ennen vanhaa". Sanomattakin se oli selvää,kaikille, mutta silloin mummunikin repesi ääneen ja sanoi "tyhmä kysymys".
Napakymppi ja Tuttu Juttu takaisin nykypäivän deittiohjelmien tilalle,eikö vaan

Tänään oli  töissä tarjolla näköherkkua,kun työpaikan  viereinen kävelytie asfaltoitiin uudelleen. Lämpömittari näytti hellelukemia ja kyllä vaan,  nuo asfalttimiehet teki hommia ilman paitaa.  Sinkkunaisen silmänruokaa, ei voi muuta sanoa

Silmänruoka-kategoriaan menee monessa suhteessa myös;
jokunen päivä sitten saatiin viimein piano olohuoneen kaunistukseksi, keskimmäiseni on nyt puoli vuotta soittanut pianoa ja kun siitä niin kovin pitää, niin pitihän harjoitusväline saada kotiinkin.
Testosteronia sen kotiinsaamiseksi tarvittiin, mutta ammattilaiset osaa asiansa; 2 lihaskimppua puhisi 400 kiloa kolmanteen kerrokseen ilman hissiä.
Minä sanoin taipaleen alussa, että minä varmaan pyytelen matkan varrella anteeksi. Nuo suoraan UFC:stä repäistyt karpaasit totesivat, että jos kerros olisi 9. niin sitten voisi puolessavälissä osoittaa myötämielisyyttä, nyt ei tarvitse murehtia laisinkaan.
Kauaa ei hommassa nokka tuhissut ja voinkin lämpimästi suositella teille
Pianorahtia jos haluatte laadukasta pianon siirtoa pääkaupunkiseudulla. Palvelu oli iloista ja joustavaa; minun kohdalla piano kotiutui puoli tuntia etuajassa.


Viikon alussa esikoiseltani varastettiin liikuntatuntien aikana puhelin. Dääm!
Olin ajatellut,että pojan puhelin on ollut hyvin tallessa ja kunnossa niin pitkään, että joulupukki olisi voinut tuoda uuden,mutta.. sepä piti hankkia nyt.
Esikoinen itse halusi kosketusnäyttöä perusteella "kun kaikilla muillakin on". Tämä nykynuoriso on kyllä niin tekniikkaälyistä, että ei viitsi edes muistella millä humppaluurilla sitä oma kännykkäaikakausi tuli aloitettua tuossa 15 vuotta sitten. Hurjaa vauhtia on puhelimet muuttaneet muotoaan ja nuoriso omaksuu tekniikan kehityksen vanhempiaankin vauhdikaammin.
Esikoisen uudeksi puhelimeksi valikoitui Duudsonitkin kestävä Samsung Galaxy Xcover. Pölyn ja vedenkestävä naarmuuntumattomalla näytöllä; kovaan testiin pääsee,mutta jos se Duudsonit kestää,niin ehkä se kestää mun esikoisenkin
 =)

Maanantaina käytiin myös hakemassa passeja kolmelle ipanaiselleni,jotka matkaavat mummin ja ukin sekä kahden serkun ja tädin kanssa kesäkuun alkupäivinä Tanskaan. Poliisiasemalla oli jännää ja mikä jottei poliisitkin olisi sitä silmänamia. Esikoinen ihmetteli, rettä mitä ihmeellistä kytissä on ja viisveeni himoitsi nähdä vankisellejä ja rosvoja. Noh,mutta asiaan.
Oma passini ei enää ole voimassa,enkä sitä sitten asemalle mukaan edes ottanut. Virhe; täti sanoi tiskillä,että se olisi riittänyt todistamaan minun henkilöllisyyden. Nyt sain todistaa sen vastaamalla kysymyksiin, eli piti luetella kaikki katuosoitteet,joissa ikänäni olen asunut..ja niitä riittää. Sekä kaikkien lähisukulaisten koko nimet ja täydelliset syntymäajat. Ensin oli hikikarpalot otsalla, mutta sitten pääsin vauhtiin. Lopuksi täti naurahti ja sanoi, että terävä on muisti ~ taisi vaan huvikseen testailla, vaikka uutisissa pauhataan kamalan pitkistä passijonoista. Viikon päästä on kolme tuliterää passia kätösissä ja voin saatella pojat lentokentälle;turhaan stressasin!
Lentokoneesta tuli mieleeni matkaa jännittävien poikien aamiaiskeskustelu, jossa viisveeni harmitteli lentomatkan olevan raskas kun ei pääse happihyppelemään väliilä. Esikoiseni lohdutti pikkuveljeä toteamalla, että onneksi siellä on ne happipussit, mitkä voi laittaa naamalle..

Nyt alan varailla ravintolapöytää Tomi Björckin uusimmasta luomuksesta samalle illalle,jolloin menemme isolla porukalla katsomaan Nickelbackia, wohoo, siitä tulee huippuilta.
Metallicaan ja Sonisphereenkin on enää kolme viikkoa, eikä mulla ole edes lapsen vahtia vielä,hupsis!

Blogi-tekstin jutunjuuret pomppi tällä kertaa kuin jenkan askeleet..

Ukkosta odottelevaa Helatorstain aattoa, Kalsarit tiskiin ja astiat pesukoneeseen, näin meillä tänään